Taidekäsityöläisen elämää

Olen Päivi, jo hyvään ikään ehtinyt taidekäsityöläinen ja päätoimenaan lasten kanssa toimiva sivutoiminen keramiikka- ja villa- alan yrittäjä. Rakastan pehmeitä juttuja ja päiväni kuluvatkin osin myös ultrapehmeää kuitua tuottavia angorakaneja hoitaessa. Harrastan kaikenlaista luovaa mm. kuvataiteita, musiikkia, kudontaa ja neulomista. Keramiikka ja kehruu menee osin työn puolelle :)

Mielessäni on kutkuttanut jo pitkään alkaa pitämään blogia siitä, mitä on olla taidekäsityöläinen. Vlogi on ollut toinen vaihtoehto, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei aika vain yksinkertaisesti riitä, koska vlogissa ajatuksenani olisi tuottaa sisältöä melko tasaiseen tahtiin. Siispä tällä erää valikoitukoon blogi, joka saa vapaammin elää omaa elämäänsä ja päivittyä rennon kiireettömästi. 

Olet siis tervetullut kurkistamaan, miltä näyttää käsityöläisen elämä. Mainittakoon, että toimin tällä hetkellä sivutoimisena yrittäjänä, koska tein päätöksen muutamia vuosia sitten jättäytyä kokopäiväisestä keraamikosta ja saadakseni elää vapaammin ilman tulosvastuuta rakastamastani keramiikan valmistamisesta. Taiteellinen vapaus on tekemisessäni ensisijaisen tärkeää. Niinpä tällä haavaa toimin päätoimenani lasten parissa. Vekkuli elämä lasten kanssa ylläpitää sopivassa suhteessa sosiaalista elämää, joka jää helposti vähäiseksi yksinyrittäjänä. Perustulo on varmaa ja antaa tilaa muullekin elämälle. Varjopuolena toki on, että päivätyö syö aikaa ja voimavaroja. Jos olisin miljönääri olisin vapaa taiteilija :) 

aavaKERAMIIKKA on toiminut  jo vuosikausia, välillä intensiivisemmin ja välillä vähemmän. Noin kuusi vuotta sitten  sekosin toisesta materiaalista totaalisesti, eli villasta ja kuiduista. Etenkin angorakuitu on tullut enemmän kuin rakkaaksi. Syntyi tuoteperhe aavaKNITS. Neulonnan parissa jo lapsuudesta aloittaneena, sisällä kutkutti alkaa kehräämään omat lankansa. Niinpä opettelin kehräämään ja sillä tiellä ollaan. 

Blogissa keskitynkin näin keväällä enemmän villa- ja kehruujuttuihin, keramiikkaa putkahtelee sitten kesällä enemmän.

Rakkaudesta villaan

Ensimmäinen kehruukokemukseni

Kun saavuin kotiin sormet syyhyten, alkoi alpakan raakavilla käsittely. Minua yllätti se, kuinka paljon esivalmistelua raakavillan työstäminen vaati, ennen kuin pääsin kehräämään. Alpakan villa on helposti aika roskaista ja saattaa sisältää pieniä heinänsiemeniä ym. laitumelta tulevaa likaa. Alkoi vimmattu nyppiminen, että sain villasta jokseenkin käyttökelpoista. Tähän vaiheeseen menee huimasti aikaa. Seuraavaksi vuorossa oli karstaus. Tuolloin omistin käsikarstat. Käsikarstat ovat 10x20cm leveät, joten niihin ei paljoa villaa kerralla mahdu, niinpä myös karstaus on aikaa vievää. Alpakan villaa ei mielestäni tarvitse pestä, ennen kehruuta, mutta ehdottomasti valmiina lankana, koska sen verran paljon näkymätöntä likaa kertyy turkkiin.